Kevättä rinnassa?

Ihana Teemu oli ostanut mulle tulppaaneja eilen kun tulin töistä kotiin. Näistä tulee kyllä heti niin keväinen fiilis, vaikka ulkona vallitseekin pahemman luokan jääkausi. Mitä parhain syy sulkea sälekaihtimet, napata hyvä pokkari kouraan ja suunnata sen kanssa sohvannurkkaan. Ja muistaa asetella kauniin väriset tulppaanit strategisesti niin, että niitä voi aina välillä sivusilmällä vilkuilla lukemisen lomasta.

Näiden lisäksi tänään olisi ohjelmassa ainakin hyvän ystävän seuraa ja saatetaan jopa suunnata vähän kaupoillekin nuuhkimaan, josko alennusmyynnit alkais jo pikkuhiljaa olemaan ohitse. Mulla iski eilen ihan jäätävä himo sienipiirakkaan, joten sellaisenkin voisi vaikka leipasta jos jaksaisi. Katsotaan nyt.

Löytyykö siltä ruudun takaa muita, jolle iskee heti tammikuussa hirveä kevät- ja kesäfiilis? En tiedä mistä tämä juontaa juuriaan, mutta sama toistuu joka vuosi heti joulun jälkeen. Aikaisempina vuosina olen vain vaipunut syvään epätoivoon, koska faktahan on se, ettei talvi minnekään ole menossa, vaan on pikemminkin vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin. Tänä vuonna fiilis on kuitenkin erilainen. Mua ei oikeastaan haittaa, jos tämä talvi aikoo viipyä vielä hetken aikaa. Oikeastaan luovutan sille ihan mielelläni helmi- ja maaliskuun, kunhan huhtikuussa ei tarttis kattella enää lumikinoksia. Joten hyvä talvi, tehdäänkö diili? Saat luvan rellestää nyt sydämesi kyllyydestä, jos lupaat sitten myös tuoda kevään tänne kun sen aika on? Nyt on lupa vielä hyvillä mielin pukea villasukat jalkaan, siemailla teetä ja vaan olla. Koska musta tuntuu että oleminen on suorastaan rikollista kauniilla ilmalla. Silloin pitää olla menemässä pää kolmantena jalkana, ettei vaan missaa mitään tärkeää.

Nyt on myös vielä hyvin aikaa haaveilla pienestä paosta lämpimään. Koska hei, kylmyyttä ja lunta voi paeta vain talvella. Me ollaan ainakin jo hentoisen ajatuksen tasolla vähän heitelty ilmaan mietteitä, että tossa huhtikuun kieppeillä vois olla aika kiva kipaista jonnekin missä aurinko porottaa. Jää nähtäväksi antaako budjetti myöden ja löytyykö jotain kivaa pikku kohdetta, jonne olisi mukava paeta viikoksi. Onneksi se pelkkä haaveilukin on jo aika ihanaa.

Ajattelin tässä samalla nyt vihdoin kuvata teille Teemun mulle antaman joululahjan. Kun näin tämän korun, raakastuin siihen välittömästi. Miten tuo mies oikeen voi tuntea mun maun niin perusteellisen hyvin? Paremmin kuin minä itsekään. Korun nimi on The Eternal Love, ikuinen rakkaus. Kaunis koru, ja vielä kauniimpi merkitys. Täytyy myöntää, että sydän meinasi kyllä pakahtua, kun Teemu tapitti mua silmiin ja ojensi tän lahjan avattavaksi.

Ihanaa uuden viikon alkua teille kaikille blogiani seuraaville! Muistakaa nauttia arjen pienistä piristyksistä, niin kuin vaikka kauniista kimpusta tulppaaneita. <3