perjantai 9. tammikuuta 2015

Keskiviikkoillat

Yksi mun ja äidin yhteinen juttu on jo pitkään ollut Greyn anatomia -televisiosarja. Äiti on seurannut sarjaa jo ihan sen alkumetreiltä, ja minä liityin jossain vaiheessa mukaan kuvioon. Sarjan viimeisin tuotantokausi loppui viime kesänä, samalla viikolla kun muutettiin asumaan yhteiseen kotiin Teemun kanssa. Äidillä ja mulla oli tapana päivitellä, että mites meidän yhteisten Greyn anatomia -iltojen nyt käy, kun mä muutan. Sarja jäikin sitten surkuhupaisasti ja jopa pelottavan merkitsevästi tauolle samalla viikolla kun muutin pois. Katsottiin siis tuotantokauden viimeien jakso vielä yhdessä onnellisesti samalta kotisohvalta.

Mutta nyt Greyn anatomia alkoi jälleen 11. tuotantokauden merkeissä! Heti kun tieto kantautui meidän korviin, niin whatsuppailtiin kiihkeästi maman kanssa että eihän perinteeksi muodostunut juttu voi nyt loppua. Joten perinteen säilyttämiseksi suuntasinkin keskiviikkona suoraan töistä entiseen kotipesään. Siellä mua odotti lämmitetty sauna, puhdas pyyhe ja kylmä siideri. <3 Ihanat vanhemmat mulla, ja näin hyvä palvelu kaupanpäälle. ;) Saunomisen jälkeen laitettiin äidin kanssa nachoja (toinen perinteinen juttu) ja käperryttiin sohvan nurkkiin katsomaan Greiskaa, niin kuin Heikki sarjan nimen somasti lyhentää. :D


Ja niin me pyhästi luvattiin, että katsotaan tulevatkin jaksot yhdessä, joko mun vanhempien luona tai täällä meillä. Pieni, mutta ihana juttu, mitä odottaa joka viikolta. Muuttaessa ei edes tullut ajatelleeksi, miten kätevää on, ettei me muutettu liian kauaksi mun vanhemmista. Nyt ei tarvitse kuluttaa kauheasti aikaa ja rahaa, vain että pääsee rapsuttelemaan koiria tai katsomaan lemppari sarjaa yhdessä äidin kanssa.

Tänään ollaan ahkeroitu Teemun kanssa täällä kotona. Kuusi on nyt purettu ja pakattu koristeineen odottamaan ensi joulua. Kuurattiin muutenkin asunto aika lailla lattiasta kattoon, niin on kiva aloittaa uusivuosi niinsanotusti freesiltä pohjalta. Ja voi kuinka ihana aherruksen jälkeen onkaan pujahtaa puhtaiden  ja raikkaiden lakanoiden väliin! <3

2 kommenttia:

  1. Voi, miten totta joka sana :). Hassua, miten joku ohjelma voi olla yhdistävä tekijä. Itse asiassa ohjelmalla ei ole niinkään väliä, vaan sillä tunnelmalla, joka tulee, kun käpertyy oman tyttären kanssa sohvannurkkaan ja vain nauttii siinä olemisesta <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taitaa meillä ehkä olla jotain muitakin yhdistäviä tekijöitä.. ;)
      Olet niin oikeassa rakas äiti! Puspus <3

      Poista