sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Silloin tunsin eläväni

Ihminen tuntee elävänsä, kun aamu neljältä, auringon jo noustessa, ajaa asemalta kotiin pyörän tarakalla ja kylmä kevätkesäyön viima puhaltaa vasten kasvoja ja saa kiharat kieppumaan tuulessa.


Voin kertoa teille, että ihminen tuntee myös silloin elävänsä erittäin voimakkaasti, kun kyseistä yötä seuraavana aamuna herää avustamaan rakkaan serkun muutossa. Miksi kärsiä krapulasta yksin kotona, kun siitä voi tehdä monin verroin pahemman juoksemalla neljännen kerroksen portaita edestakaisin erinäisten kantamusten kanssa. Kyseisestä kerrostalosta löytyy kyllä hissi, mutta vapaaehtoisten matkustajien määrä hupeni kummasti sen jälkeen, kun oltiin oltu porukalla jumissa vartti siinä kuoleman loukussa. Oltiin hieman ilmassa ensimmäisen kerroksen yläpuolella, mikä oli sekin ihan ok siihen asti, että hissi päätti ampaista varoittamatta kolmanteen kerrokseen ja samantien takaisin alas. Alhaalla muutamat ylösalas -liikkeet, niin että vähintään siinä vaiheessa jokaisella oli jo pala kurkussa, ja eikun samantien takaisin kolmanteen kerrokseen. Siihen se piina sitten onneksi päättyi, kun saimme kolmannessa kerroksessa työnnettyä oven auki. Päätimme yksissätuumin, että siihen hissiin ei sitten enää välttämättä tarvitse palata. Ja onhan se portaiden kapuaminen aika tehokasta hyötyliikuntaa after all!



Mitäs teidän viikonloppuun? Kauheeta vauhtia tämä aika menee, viikon päästä jo juhlitaan monituisia valkolakkeja! Ihanaa, sillä yksi parhaista jutuista kesällä on ne kaikki ihanat juhlat mitä pääsee juhlimaan ja järjestämään (ja ruoka!!). Nyt ei muuta kuin toivotaan niitä kesäisiä kelejä vielä kruunaamaan kaiken!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti