Joskus on hyvä olla yksin. Yksinäisyys luo tilaa ajatuksille, omille mietteille ja rauhoittaa. Välillä on ihana rauhoittua ihan vain omassa seurassa, tehdä sitä mitä haluaa ja ennenkaikkea olla tekemättä sitä, mikä ei ehkä juuri silloin kiinnosta. Mulle ainakin toimii se, kun annan itselleni luvan vaan olla. Silloin itseasiassa saan jopa enemmän aikaiseksi. Ohimennen tulee laitettua astia tiskikoneeseen tai nostettua vaate lattialta kaappiin.
Tänään on ollut aikaa nimenomaan vain siihen olemiseen. Joskus hektisen arjen keskellä unohtuu, että välillä pitää antaa keholle ja mielelle lupa myös rauhoittua ja levätä. Kun tekee kuusipäiväisiä työviikkoja ja ravaa salilla vähintään sen neljä kertaa viikossa, näkee siinä sivussa kaikkia kavereita, laittaa ruokaa ja siivoaa, käy ainakin mulla vuorokaudesta tunnit vähiin. Ei ihme, jos alkaa stressi ja syysmasennus painaa. Pitäisi muistaa antaa aikaa myös levolle. Henkiselle ja fyysiselle.
Ja hei siitä sarjasta jonka mainitsin. Perilliset. Äiti suositteli sarjaa, ja aluksi vähän emmin sen suhteen. Äiti osasi kuitenkin selostaa ensimmäisen jakson tapahtumat niin lennokkaasti, että oli pakko selvittää miten tarina jatkuu. En edes tiedä, miltä kanavalta ohjelma tulee, mutta toinen ja kolmas jakso ovat nähtävissä Areenasta ainakin tällä hetkellä. Juoneen pääsee hyvin kiinni ilman ensimmäistäkin jaksoa toisen jakson alussa olevan kertauksen ansiosta. Sarjassa on vain kymmenen jaksoa, joten ei tarvitse mennä naimisiin jälleen uuden sarjan kanssa ikuisuudeksi. Suosittelen! Niin kuin äiti lupaili, rakastuin henkilöhahmoihin totaalisesti! Jokin seikka tekee henkilöistä helposti lähestyttäviä ja hätkähdyttävän aitoja. Joten jos kaipailette pientä lisää syysiltoihinnne, olkaapa hyvät! :)
Ihania, ja ennen kaikkea levollisia syysiltoja teille lukijoille tämän pimeyden keskelle! Palaillaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti