Odotan huomista melkein yhtä innoissani kuin lapsi jouluaattoa. Just joo, mikä lapsi, edelleen oon ihan into piukeena joulusta jo näin lokakuussa. Mutta tosiaan, huomenna pääsen toteuttamaan yhden jo jonkin aikaa mielessä olleen haaveen. Sain vihdoin varattua ajan rakennekynsiin! <3 Mun työ on käsille ja kynsille aika rankkaa, ja kädet kuivuvat ja kynnet katkeilevat ja lohkeilevat. Se on mulle aika suuri juttu, koska oon aina ollu tyytyväinen just mun käsiin ja kynsiin. Aina ennen kuin aloitin nykyisessä työssäni. Pitkät ja kauniit kynnet ovat nyt muisto vain. Kynsien lakkauskaan ei tuota minkäänlaista iloa, kun jo seuraavana päivänä lakat ovat lohkeilleet ikävän näköisesti. Joo, ehkä tää on mulle jonkinlainen kompleksi, mutta rakennekynnet tekee mut aika hemmetin onnelliseksi. Mun omat, nykyään melko rumat ja lyhyet kynnet tekee mut onnettomaksi päivittäin. Tämän vuoksi päätin suoda itselleni pienen päivittäisen onnen kauniista kynsistä, vaikkakin sitten joutuisin siihen jonkun verran rahaa kuukausittain laittamaan.
Olin jo jonkin aikaa surkutellut mun kynsiä, ja viimeviikolla päätin että nyt saa riittää. Viikonloppuna olin viettämässä äidin kanssa naisteniltaa vanhassa kodissani, jolloin kerroin myös äidille päätöksestäni hankkia vihdoin rakennekynnet. Enhän mä osannut arvata, että parin päivän kuluttua ihana mama pistäisi viestiä, että on hommannut mulle lahjakortin rakennekynsiin! Yritti naamioida sitä Katariinan-päivä lahjaksi. Voi miten ihana ja paras äiti mulla onkaan! <3 Ja nyt on sitten tosiaan aika varattuna, enkä malta odottaa huomista! Jännittää ja kutkuttaa!
Laitoin nyt tähän postaukseen tollasia tyylikkäitä peiliselfieitä viime talvelta. Lähinnä sen takia just nämä kuvat, kun niistä näkyy mun mielestä aika hyvin tää kynsien tilanne alle vuosi sitten. Tän hetkistä tilannetta en halua edes kuvata, sen verran vahva on tää kynsikompleksi, sorii.
Näitä kuvia katsellessa, ja katseen kääntyessä tän hetkisiin nysäkynsiin, on vaikea uskoa, että ne joskus olivat tuollaiset. Ihan noin pitkiä monsterikynsiä en kaipaile, vaan vähän maltillisempaa pituutta ajattelin näille, ihan pelkästään jo kuormittavan työni vuoksi. Liian pitkät kynnet ovat vaan tiellä, ja altistuvat ennenaikaiselle poikki napsahtamiselle.
Kyllä, olen ollut, ja olen edelleen, varsin normaali yksilö. Semmoista
siis mun tiistaihin, palaillaan viimeistään ylihuomenna valmiin
lopputuloksen kanssa! <3
Voi, miten jännittävää :)! Kyllähän se työ kuluttaa käsiä ja kynsiä. Kannattaa työn ulkopuolella yrittää rasvailla ja hoitaa kynsiä ja kynsinauhoja. Toivottavasti tulee hyvät ja jos ei tule, niin et kyllä sitten syytä minua ;)!
VastaaPoista